Kielikurssi Irlannissa - Susanna

Keväällä mietiskelin kesäsuunnitelmia. Ulkomaille olisi kiva päästä. Toisaalta pitäisi lukea ylioppilaskirjoituksiin - etenkin englantia täytyisi harjoitella. Avasin netin, ja päädyin Allianssin nettisivuille. Löysin kielikurssimahdollisuudet, ja Irlanti nappasi heti. Yhdistelmä matkailua ja englannin opiskelua. Minulla kuitenkin oli vielä yksi haaste, pieni juttu, mikä täytyi ottaa huomioon: olen näkövammainen. Yksin ulkomaille lähteminen ei siis ihan noin vain onnistu. Hetken asiaa harkittuani päätin kuitenkin, että Irlantiin lähden. Päätin, että kaikki järjestyy. Ja niin järjestyikin.

Muutamien sähköpostiviestien ja lomakkeiden täyttämisten jälkeen sijoituin haluamakseni viikoksi Galwayhin Irlantiin. Mukaani lähtisi tuttu avustaja (kaupungin vammaispalvelun myöntämä vapaa-ajan avustaja), jonka kanssa yhdessä majoittuisimme isäntäperheessä. Minulla olisi kaksi 1,5 tunnin opetussessiota aamuisin, iltapäivät vapaita. Pakkasin mukaan tietokoneeni apuvälineineen (puheohjelma ja pistekirjoitusnäyttö), jonka avulla muistiinpanojen tekeminen ja tekstien lukeminen onnistuu. Jännitystä kuitenkin aiheutti se, että irlantilaisen kustantajan oppikirjaa en onnistunut sähköisessä muodossa hankkimaan.

Kesäkuisena sunnuntaiaamuna oli lähdön aika. Siitä alkoi upea viikko elämässäni. Kaikki sujui paremmin kuin hyvin, ja uudet kokemukset ja kaverit olivat unohtumaton juttu. Meidän tasoryhmässämme oli viisi nuorta opiskelijaa eri maista; siis täydellinen ryhmä kielen opiskeluun. Pieni ryhmä mahdollisti rennon ilmapiirin ja sen, että meistä muodostui tiivis porukka, joka hengaili myös vapaa-ajalla. Kaiken kukkuraksi opettajamme oli mahtava. Sekään ei haitannut lainkaan, ettei minulla ollut kirjaa. Avustajani luki tarvittaessa kirjasta ääneen, ja opettaja osasi soveltaa tehtäviä ja painottaa kuuntelua ja puhumista. Todella tunsin oppivani uutta, ja tärkein oppi oli rohkeus käyttää vierasta kieltä. Kun oli pakko puhua, tuli myös puhuttua, ja sehän oli loppujen lopuksi kivaa!

Isäntäperhemajoitus oli mahtava juttu! Voin suositella sataprosenttisesti perhemajoitusta, jos se vain on mahdollista. Perhe tuki englannin opiskelua, tulihan perheen kanssa jutusteltua kaikenlaista; meillä aiheet vaihtelivat koulutusjärjestelmistä ja työttömyydestä iirin kieleen ja irkkupubeihin. Meidän host mother ja host father olivat todella ystävällisiä ja huolehtivaisia, ja host mother valmisti taivaallisen herkullisia aterioita: paahtoleivät ja tee aamupalalla ja ravintolatasoinen dinner illalla - ei valittamista. Majoitusolosuhteetkin olivat kunnossa (vaatimattomampikin olisi riittänyt). Meillä jokaisella oli oma viihtyisä huone kylppärillä varustettuna. Minun ja avustajani lisäksi samassa talossa majoittui toinenkin opiskelija ryhmästäni. Se oli todella hienoa, sillä pystyimme yhdessä tekemään kaikenlaista vapaa-ajalla, puhumaan ja esimerkiksi kävelemään koulumatkoja yhdessä. Perheemme asui täydellisessä sijainnissa Salthillissä lähellä Atlantin rantaa. Ei kestänyt kuin pari minuuttia päästä virkistävälle uinnille.

Vapaa-ajalla koulu järjesti joitakin aktiviteetteja, esim. kävelykierroksen kaupungilla ensimmäisenä päivänä, pubi-illan sekä parin tunnin laivamatkan. Sen lisäksi mm. tutustuimme Galwayn keskustaan, yliopistoon, katedraaliin sekä menimme kahtena muunakin iltana käymään pubissa kuuntelemassa livemusiikkia. Musiikki onkin yksi asia, joka Irlannista jäi hyvin mieleen. Pubilaulut (erityisesti Galway Girl), livemusiikki sekä lukuisat katusoittajat olivat suuri osa kulttuuria. Toinen asia oli tietysti lampaat, jotka olivat melkein ainoa, mitä Dublin-Galway-välillä bussin ikkunasta saattoi havaita.

Oppituntien ja erilaisten aktiviteettien myötä tuli tutustuttua moniin uusiin ihmisiin. Erilaisia aksentteja kuuli paljon. Matkan aikana puhuin irlantilaisten lisäksi mm. sellaisten kanssa, joiden kotimaa oli Katalonia, Sveitsi, Ahvenanmaa, Italia ja Brasilia. Viimeisenä iltana täydessä pubissa isolla kielikoulun opiskelijaporukalla tunnelma oli erityisen hieno ja mieleenpainuva.

Mukavana asiana Irlannin matkassani pidän ihmisten myönteisiä asenteita. Niin Suomessa matkaa suunniteltaessa ja hakemuksia täyteltäessä kuin Irlannissa kielikoulullakin ihmiset olivat avoimia ja ystävällisiä. Näkövammastani ei missään kohden tehty ongelmaa, vaan aina oltiin valmiita joustamaan ja soveltamaan tarvittaessa. Tämä antoi minulle mahdollisuuden keskittyä täysipainoisesti olennaiseen: opiskeluun ja uuteen kulttuuriin tutustumiseen. Rakastuin Galwayihin, ja uudet kaverit tekivät kotiinlähdön haikeaksi. Tältä kielikurssilta jäi lukemattomia ihania muistoja, enkä kadu hetkeäkään lähtemistäni. Suosittelen ihan kaikkia lähtemään rohkeasti ulkomaille! Esteitä ei ole; ne ovat vain haasteita, jotka voi ratkaista. Itsekin olen päättänyt, että tulevaisuudessakin aion päästä Suomen rajojen ulkopuolelle oppimaan lisää maailmasta.

Susanna