Tanssinopettajana Sevillassa

Tanssijaksi valmistunut Niina sai harjoittelussaan uutta inspiraatiota ohjaukseeen.

Saavuin Sevillaan jo pari päivää aiemmin Portugalista, jossa vietin reilun kuukauden reissaten ja tavaten ystäviä, joten olin henkisesti jo hyvin reissumoodissa. Vastaanotto asunnossa Sevillassa oli aurinkoinen ja tulevan kämppikseni tavattuani tiesin, että tulisimme mainiosti toimeen. Myös asunto oli upean valoisa ja tilava. Ensimmäisen viikon kävimme paikallisen yhteystoimiston toimistolla Espanjan kielikurssia. Viikon aikana opimme paljon perussanastoa, teimme muistiinpanoja ja saimme materiaalia luettavaksi. Opettajamme oli kerrassaan hulvaton persoona, eikä tylsää hetkeä taatusti näillä tunneilla tullut! Toisella viikolla pääsin aloittamaan varsinaisen harjoittelun työpaikoillani. Kyseessä oli siis kehitysvammaisten ”päiväkerho” Danza Mobile, jonka oppilaiden lukujärjestys olikin ilahduttavan monipuolinen. Oli kehonhuoltoa, askartelua, maalaamista, musiikkia, teatteria, nykytanssia jne. Oppilaat selvästikin nauttivat olostaan ja siitä, että saivat olla luovia. Oli ilo seurata vierestä, miten he pääsivät ilmaisemaan itseään.

Toisella työviikolla alkoivat iltatunnit tanssin parissa, jota olinkin odottanut. Paikan johtaja sanoi, että saan itse valita mieleiseni tunnit (päivä-sekä iltatunneista) joille osallistuisin, eli mistä olisi ammatillisesti minulle eniten hyötyä. Näillä tunneilla kielimuurikaan ei haitannut ja nautin suuresti oppilaiden ohjaamisesta. Tanssitunneilla kävi kaiken ikäisiä vauvasta vaariin, ja kaikille ikäluokille oli omat ryhmänsä, jossa opetusta sovellettiin. Oivalsin, miten suurenmoisia ihmisiä kehitysvammaiset ovat ja oikeita sydäntenvalloittajia. Oppilaisiin kiintyi kovasti ja oli mahtavaa nähdä omin silmin heidän kehityksensä tanssissa ja kehonhallinnassa.

Opin tuntemaan oppilaita, tietämään heidän erityispiirteensä ja myös soveltamaan ohjaamistani sen mukaiseksi. Osalle oppilaista jo pelkkä suorassa seisominenkin tuotti vaikeuksia, joten hyvä ihmis- ja anatomiantuntemus todellakin oli hyödyksi. Viimeistä viikkoa viedessä iski haikeus, kuinka tulisin ikävöimään oppilaita ja tunteja heidän kanssaan. Oli myös koskettavaa huomata, miten oppilaatkin tykästyivät minuun ja olivat aina iloisia ja tulivat halaamaan minut nähdessään. Minulle iski harjoittelun myötä suuri inspiraatio, että Danza Mobilen kaltainen paikka pitäisi löytyä joka maailmankolkasta! Ei tanssi tai mikään taidemuoto pitäisi olla rajattua vain ns. ”normaaleille” ihmisille, vaan siitä kuuluisi olla vapaus kaikkien nauttia. Kaiken kaikkiaan aikani Sevillassa ja Danza Mobilella oli hyvin antoisa ja opettavainen kokemus, jota tulen muistelemaan lämmöllä.