Elina työskenteli naisten kanssa Intiassa

Vietin kolme kuukautta Pohjois-Intiassa vapaaehtoisena Allianssin ystäväorganisaatiossa Ruchissa. Ruchin toimisto ja kampus sijaitsee Himachal Pradeshin osavaltiossa, pohjoisen mäkisillä seuduilla, niin sanotulla sub-Himalajalla. Organisaatio on toiminut yhteensä jo yli 30 vuotta ja nykyiselle paikalleen se muutti noin 20 vuotta sitten. Ruchi on tehnyt alueella kokonaisvaltaista yhteisökehitystä niin vedenkeruu ja -jakeluinfrastruktuurista ja maanviljelyn kehittämisestä terveystyöhön ja naisten aseman parantamiseen. Itse tulin osallistumaan naisten projektiin, ja erityisesti tutustumaan naisten Self-help ryhmien toimintaan, mutta lopputuloksena oli hyvin laaja oppimiskokemus muiltakin osa-alueilta. Seuraavassa pieni kertomus kokemuksistani ja vinkkejä Intiaan lähtijöille.

Tammikuussa saapuessani Ruchiin, vuoriseudun ilma oli kylmä (yöt jäätäviä lämmityksen puuttuessa) ja järjestön kampuksella hiljaista. Vastoin odotuksiani suuresta iloisesta vapaaehtoisyhteisöstä, sainkin matkalla pettyä ja kuulla, että olin ja tulisin ainakin kuukauden olemaan ainoa vapaaehtoinen. Heti alkuun hyvä muistutus siitä, että matkallehan piti lähteä ilman mitään ennakko-odotuksia. Yksinäisyyttä ei tarvinnut kuitenkaan potea kuin ensimmäinen viikko, jonka jälkeen menin viikoksi asumaan isäntäperheeseen oppiakseni paikallisten elämäntapaa. Viikko oli hauska ja mielenkiintoinen, mutta myös hämmentävä niin uudessa ja erilaisessa ympäristössä. Omaa paikkaa perheessä oli vaikea löytää, sillä intialainen vieraanvaraisuus ei salli vieraiden tekevän mitään kotitöitä. Minulla taas oli käsitys, että juuri niitä minun oli tarkoitus oppia perhevierailun aikana ja makoileminen ja lukeminen auringossa tuntui epämukavalta perheen työskennellessä farmillaan koko päivän. Vähitellen kuitenkin totuin asemaani vieraana ja seuraavat perhevierailut sujuivat hyvin.

Ennen saapumistani olin ilmoittanut halukkuuteni osallistua women empowerment -ohjelmaan. Oma työni oli alussa epäselvä, sillä mitään varsinaista projektia ei juuri silloin ollut käynnissä. Ruchilla oli toive, että joku tutkisi ja dokumentoisi naisten self-help ryhmien toimintaa, joista järjestöllä ei vielä siinä vaiheessa ollut tarkempaa raporttia, vaikka ryhmät olivat toimineet jo yli kymmenen vuotta. Tehtävä kuulosti mielenkiintoiselta ja työnsuunnittelu olisi itsenäistä, joten otin tehtävän mielelläni vastaan. Ensimmäisen kuukauden kiersin naisten self-help ryhmien tapaamisissa, tarkkailin ja haastattelin ryhmiä. Toisena kuukautena tein yksilöhaastatteluja liittyen self-help ryhmien säästämiseen ja lainoihin. Kolmannen kuun lopulla aloin kirjoittamaan raporttiani. Lopussa koko prosessi osoittautui todella opettavaiseksi kokemukseksi. Paitsi että opin self-help ryhmistä ja sain uutta, arvokasta näkökulmaa ajatteluuni ja opintoihini, sain myös ensimmäisen kokemuksen oman tutkimuksen ja haastatteluiden tekemisestä.

Vapaa-aikaa jakson aikana oli paljon, mikä alkuun tuntui välillä turhauttavalta. Vähitellen opin kuitenkin arvostamaan sitä, sillä se oli aikaa, jolloin saatoin opiskella hindiä, lukea ja opetella paikallista kulttuuria kaikin tavoin, mitkä kaikki hyödyttivät myös omassa projektissani. Kestää yllättävän kauan aikaa ennen kuin alkaa ymmärtää kulttuuria, elämäntapaa ja käyttäytymistä, mutta kokonaisuuden ja asioiden vaikutussuhteiden ymmärtäminen on tärkeä osa mitä tahansa projektia. Vapaa-aikaa toivat lisää myös lukuisat juhlapyhät, joita oleskeluni ajalle sattui. Pyhinä käytiin temppelillä, joissa syötiin, musisoitiin ja tanssittiin. Helmikuun ollessa suosittu hääkausi Intiassa, pääsin myös osallistumaan moniin hääjuhliin, jotka ehdottomasti olivat unohtumattomia Intia-kokemuksia.

Kokonaisuudessaan vapaaehtoisjaksoni oli mielettömän hyvä. Tämä oli ensimmäinen vierailuni Intiassa ja turhauttavia ja kärsivällisyyttä vaativia tilanteita, usein kielimuurista ja erilaisista ajattelutavoista johtuvia, kyllä sattui matkalle monia, mutta näin jälkeenpäin niitä muistelee nauraen. Voin suositella Ruchia monesta syystä, mutta tässä kolme. Ensiksi, kuten alussa mainitsin, Ruchi on tehnyt nykyisellä alueellaan paljon menestyksekästä yhteisökehitystä monella eri osa-alueella, joten siellä on paljon opittavaa kenelle tahansa. Toiseksi, Ruchin henkilökunta ja alueen ihmiset ovat ihania, vieraanvaraisia ja hauskoja. Kolmanneksi, paikka on ideaali, jos pitää viileämmästä ilmastosta, vuorista ja rauhallisuudesta. Ruchin asuinkompleksi sijaitsee mäellä vuorien, metsän ja peltojen ympäröimänä ja seuraavaan kylään on kilometrin matka. Sieltä on myös hyvä tehdä matka esimerkiksi Dharamsalaan trekkaamaan ja Amritsariin katsomaan Sikhien kultaista temppeliä. Lisäksi, Intia ei petä. Suuruudessaan se pitää sisällään niin paljon erilaisia paikkoja ja kulttuureita, että ihmeteltävää ja ihasteltavaa riittää.

Intiaan lähtijöille antaisin vinkkinä olemaan hyvin joustava ja kärsivällinen. Asioiden eteneminen ja ymmärtäminen voi kestää, sillä ainakin maaseudulla elämäntyyli on melko hidas. Paikalliset myös saattavat tehdä suunnitelmia puolestasi ilman, että sen enempää selvittävät niitä sinulle. Kannattaa siis varautua suunnitelmien muutoksiin, hypätä joustavasti uusiin tilanteisiin ja ottaa niistä kaikki irti. Työn puolesta, tietysti projektin luonteesta riippuen, ei välttämättä kannata odottaa suuria tuloksia muutamassa kuukaudessa. Itse koin projektini suurena oppimiskokemuksena ja, että tehtäväni on muistaa näkemäni ja kokemani tulevaisuudessa ja hyödyntää ja soveltaa sitä, mitä tahansa tulen tekemäänkin. Lisäksi yksi asia johon ehdottomasti kannattaa varautua. Tuntui, että tanssiminen erilaisissa kylätapahtumissa oli ulkomaalaisten vieraiden velvollisuus, joten varaudu tanssimaan, ja usein muiden edessä!

Elina