Johannan vapaaehtoisprojekti oli orpokodissa Keniassa

Syyskuun lopussa jätin sateisen Suomen taakseni ja lähdin kahdeksi kuukaudeksi vapaaehtoistyöhön Keniaan. Orientaation jälkeen suuntasin 2,5 viikoksi työleirille maaseudulle Kisumun kaupungin lähelle. Jo orientaatiossa tutustuin moniin leiriläisiin ja odotimme kaikki reissua innolla. Matka työleirille kesti bussilla koko päivän, ja oli hienoa nähdä, miten kiireinen Nairobi jäi taakse, ja vähitellen vehreys vain lisääntyi.

Työleirillä saimme tehtyä paljon farmitöitä, kalalammikon kaivamista ja tiilien tekemistä (myöhemmin niistä rakennetaan koulu). Sekoitimme muun muassa multaa ja vettä hyppimällä ja pomppimalla siinä paljain varpain, mikä oli mukavaa. Muuten työ oli välillä aika rankkaa kuumuuden takia, mutta työskentelimme vain aamulla ja aamupäivällä ja sitten oli muuta ohjelmaa. Olimme kiertelemässä paikallisten kodeissa (saimme kokea aidot afrikkalaiset savimajat), kävimme läheisessä koulussa pelaamassa oppilaiden kanssa jalkapalloa ja lentopalloa ja esitelmöimässä muun muassa HIV:stä, piipahdimme Luandassa ostoksilla ja Kisumun kaupungissa kierroksella. Kisumussa kävimme veneajelulla Victoria-järvellä ja näimme virtahepoja:)

Aika työleirillä meni nopeasti, ja aina oli jotain tekemistä. Esimerkiksi ruuan valmistamiseen meni keittiötiimiltä aina pari tuntia. Ruoka oli yksinkertaista mutta hyvää. Nukuimme makuupusseissa ohuiden patjojen päällä, mutta nukuin yllättävän hyvin ja heräsin joka aamu automaattisesti jo puoli seitsemän aikaan. Tiivis yhdessä asuminen paransi hyvää leiritunnelmaa. Niinpä leirin päätteeksi uusien ystävien hyvästeleminen oli vaikeaa.

Työleirin jälkeen palasin Nairobiin, jossa varsinainen projektini Watoto Wema -orpokodissa sijaitsi. Työleirin takia projektiaikani orpokodissa kesti vain noin viisi viikkoa. Lapset olivat pääasiassa alle kymmenen vuotiaita ja mahdottoman suloisia. Sain oman luokan, jolle pääsin opettamaan pääasiassa englantia, matikkaa ja maantietoa. Lapset olivat innokkaita oppimaan, mikä teki opetustyöstä mieluisaa. Oppituntien jälkeen aika kului nopeasti leikkien, pelien ja halailun merkeissä:) Suomesta kantamani rinkka oli lähes täynnä tuliaisia lapsille, mistä he innostuivat valtavasti. En ikinä unohda pikkupoikien pyöristyneitä silmiä, kun he saivat oikean jalkapallon.

Asuin Buruburussa mukavassa isäntäperheessä. Onnekseni Buruburun alueella oli paljon vapaaehtoistyöntekijöitä eri maista, joten ystävien saaminen oli helppoa. Ensivaikutelmana Buruburussa huomioni kiinnittyi sen alkeellisuuteen: kaduilla poltettiin roskia ja kaikkialla tuntui olevan ihmisiä, pieniä kojuja ja liikennettä. Verrattuna Nairobin keskustaan Buruburu oli kuitenkin mukavan pieni paikka. Nairobin keskustassa liikenne tuntui olevan melko sekainen eikä katuja ollut helppoa ylittää. Keskustasta löytyi kuitenkin myös paljon mukavia paikkoja, ravintoloita, kaunis Uhuru-puisto yms. Uuteen ympäristöön totuin melko nopeasti, ja kokeilin myös muun muassa paikallista aerobicia ja elokuvateatteria.

Vapaa-ajalla ja etenkin viikonloppuisin teimme monia retkiä muiden vapaaehtoistyöntekijöiden kanssa. Työleirin jälkeen kävin viikonloppusafarilla Masai Maralla neljän muun suomalaisen, japanilaisen ja saksalaisen kanssa. Viihdyimme kohtuuhintaisella safarilla erittäin hyvin ja näimme yllättävänkin paljon eläimiä. Toisena viikonloppuna kävimme pienellä porukalla Nakuru-järvellä ja näimme muun muassa kuuluisat pinkit flamingot. Vierailin myös Mt. Kenyalla ja Kakamegan sademetsässä. Viimeisinä päivinäni ennen Suomeen paluuta teimme vielä pienellä porukalla reissun Mombasaan. Rannikon letkeä tunnelma, valkoiset hiekkarannat ja sinisenä hohtava Intian valtameri takasivat hienon matkan. Ehdimme tehdä myös veneajelun, jolloin pääsimme snorklailemaan ja ihastelemaan koralleja ja värikkäitä kaloja.

Uskomattoman paljon ehti tapahtua parissa kuukaudessa. Ennen vapaaehtoistyöhön lähtöä en olisi ikinä voinut uskoa, miten paljon ehtisin kokea ja nähdä kuitenkin melko lyhyessä ajassa. Kenialaisten ystävällisyys ja avuliaisuus tekivät minuun suuren vaikutuksen. Sain mahtavia ystäviä niin paikallisista kuin muista vapaaehtoistyöntekijöistäkin. Suosittelisin ehdottomasti vapaaehtoistyötä, jos haluaa nähdä aidon Kenian.

Johanna