Riikka työskenteli Ecuadorissa katulasten päiväkeskuksessa

Matkustin Ecuadoriin tammikuussa ja palasin sieltä Suomeen huhtikuun alussa. Aiemmin asuessani ulkomailla ystävystyin muutaman perulaisen tytön kanssa, jota kautta kiinnostuin Etelä-Amerikasta. Viime talvena minulle tarjoutui mahdollisuus suorittaa opintoihini kuuluva harjoittelu ulkomailla ja suuntasin Allianssin välityksellä Ecuadoriin. Työskentelin ns. MTV-projektissa eli olin vapaaehtoistyössä noin kolmen kuukauden ajan. Majoituin ecuadorilaisen vapaaehtoisjärjestön talossa Quitossa, jossa asui lisäkseni muita vapaaehtoisia, jotka olivat kotoisin eri puolilta maailmaa. Vapaaehtoisjärjestö toimii yhteistyössä useiden eri projektien kanssa ympäri Ecuadoria ja sen kautta on mahdollista työskennellä vapaaehtoistyössä katulapsityöstä ympäristönsuojeluun.

Espanjan kielen taitoni eivät olleet päätä huimaavat, olin käynyt vain alkeiskurssin ennen lähtöäni, mutta jo kahden päivän päästä saapumisestani aloitin työt vapaaehtoisena katulasten päiväkeskuksessa. Lapset ja muut työntekijät ottivat minut vastaan hyvin, vaikka osasin lähinnä sanoa ”cómo te llamas” eikä kukaan puhunut englantia. Työskentelin arkisin noin puoli kymmenestä viiteen ja osallistuin kaikkeen päiväkeskuksen toimintaan. Autoin esimerkiksi läksyissä ja voin sanoa, että matikan laskujen neuvominen espanjaksi on yllättävän vaikeaa, mutta kekseliäisyys palkitaan! Vein myös lapsia puistoon leikkimään, leivoin mm. unelmatorttua yhdessä lasten kanssa ja teimme kaikenlaista. Työ oli todella antoisaa, vaikka varsinkin aluksi vähäinen kielitaitoni oli ongelma, mutta jo kuukauden kuluttua puhuin melko sujuvaa espanjaa. Lapset olivat ihania ja todella positiivisia ja pirteitä, vaikka useimmat elivät todella surkeissa oloissa. Raskainta vapaaehtoistyössä olivatkin ne hetket, kun lapset kerjäsivät rahaa, eikä sitä voinut antaa. Jos olisin antanut yhdelle, olisi pyytäviä käsiä ollut jonossa loputtomasti. Mutta onneksi jo pelkkä halaus usein pelasti tilanteen.

Mutta aikaa riitti muuhunkin kuin työhön, vaikka se suurimman osan ajastani veikin. Asuminen vapaaehtoisjärjestön talossa oli hyvä ratkaisu, tutustuin muihin vapaaehtoisiin mm. Ranskasta, Australiasta, USA:sta, Skotlannista ja Suomesta. Asuin Etelä-Quitossa kaukana pohjoisen turistialueista ja näin tavallisten quitolaisten elämää todella paljon. Järjestön kautta myös kielen opiskelu oli mahdollista, muutaman ensimmäisen viikon aikana opiskelin 10 h tuntia espanjaa yksityisen opettajan johdolla pientä maksua vastaan. Lisäksi otin salsatunteja, ja suosittelen niitä kaikille sinne meneville! Tunneilla oppi perusaskeleet ja sen jälkeen ulkona oli hauska käydä. Olen varma, että Ecuadorissa jäykinkin suomalainen voi oppia tanssimaan, edes vähän. Minäkin opin... Ecuadoria pidetään vaarallisena maana ja sitä se onkin, mutta terveen järjen käytöllä siellä selviää. Missään vaiheessa en tuntenut oloani uhatuksi, mutta minultakin varastettiin tavaroita esimerkiksi bussimatkan aikana. Ja tosiaan pitkille bussimatkoille ei kannata raahata kaikkia kamoja mukana ja rinkka tai reppu kannattaa pitää bussin sisällä eikä alhaalla tavaratilassa. 

Matkustelin muutaman viikon ajan, mutta paljon jäi vielä näkemättä. Lähellä Quitoa oli monia hyviä kohteita lyhyillekin reissuille, kuten Otavalon markkinat sekä pieni rentouttava ulkoilmakylpylä Papallacta. Biitsille kannattaa suunnistaa Atacamesiin tai Montanitaan ja Amazonian viidakkoon kannattaa mennä Tenan tai Puyon kautta. Myös Incapirca lähellä Cuencaa oli todella mielenkiintoinen paikka, jos inkojen ajan rauniot kiinnostavat. Ikimuistoinen oli myös junamatka junan katolla Riobambasta Alaysiin, oikeastaan vain turisteille, mutta hauska!

Reissu oli ikimuistoinen monella tapaa ja suosittelen muillekin reissua Ecuadoriin! Ihmiset ovat varmasti parasta siellä, kaikki ovat ystävällisiä ja neuvoja saat aina, kun kysyt! Tapasin myös muita ihania ihmisiä sekä Suomesta että muualta. Mutta haluaisinkin rohkaista kaikkia suuntaamaan suoraan vapaaehtoistyöhön, omaa kielitaitoa ei kannata vähätellä, ja vapaaehtoistyössä kieltä oppii todella nopeasti, vaikka aluksi se tuntuisikin mahdottomalta! Itselleni jäi hyvin lämpimät muistot, mutta toisaalta niin monta paikkaa jäi vielä näkemättä ja paljon vapaaehtoistyötä tekemättä, että aion suunnata Ecuadoriin ehkä jälleen ensi vuonna.

Riikka